. . . ajatuksia . . .
Kerran koin mielenkiintoisen havainnon:
Työparini, ystäväni yritti saada minut uudenlaisiin
työtehtäviin. Itse en kokenut olevani siihen valmis ja koin asian
painostuksena. Asia ärsytti minua ja mietin miksi ihmeessä hän
haluaa minut siihen. Kului muutama päivä, ja eräänä
aamuna kun tulin töihin huomasin, ettei työparini halunnut muuta
kuin tukea minua työtehtävissäni. Ihmettelin, miksi en
huomannut tätä heti aluksi ja ajattelin, että olin ollut
liian 'itsessäni'. Kun nyt pystyin astumaan itsestäni ulos ja
tarkastelemaan tilannetta ulkoapäin, koin asian aivan uusin silmin
ilman että omat tunteet häiritsivät havaintokykyä.
Aloitin aikidoharjoitteluni syksyllä 1972. Opettajani oli silloin
Ichimura Sensei. Harjoittelu oli fyysisesti kovaa, mutta oli myös
paljon henkisiä harjoituksia. Esimerkiksi meidän piti pyrkiä
kuvittelemaan itseämme oman kehomme ulkopuolella. Istuimme seizassa,
tai seistiin, silmät kiinni ja kuviteltiin miten jokin tekniikka
suoritettiin. Myös harjoiteltiin mietiskelyä, seizassa silmät
kiinni, jossa meidän tulisi katsoa itseämme ulkoapäin. Kyky
nähdä itseään ulkopuolelta on varmasti tervettä
monessa tilanteessa. Silloin häviää liiallinen ego ja asiat
saavat toisenlaisen merkityksen.
-- Miranda
Tikkurilan aikidoseura - miksi ja miten?
Ensimmäiset ajatukset uudesta
aikidoseurasta alkoivat hahmottua, kun istuimme Mari Lehtisen kanssa treenien
jälkeen Keravalla Sandokain naisten pukuhuoneessa ja mietimme, että
Tikkurilaan pitäisi saada aikidoa. Kun esittelimme ajatusta muille,
saimme kuulla että "se on niin kallis paikka" ja "Tikkurilan urheilutalolta
ei saa harjoitusaikoja".
Keväällä 1998 päätettiin
kuitenkin aloittaa valmistelut uuden seuran avaamiselle! Mari lähti
tuolloin Ranskaan harjoittelemaan aikidoa, ja ei siten voinut osallistua
seuran perustamiseen. Perustajajäseniksi tulivat minun lisäkseni
Heikki Pokela ja Tuula Laisi. Tuula oli Sandokaista, ja Heikkikin harjoitteli
usein Keravalla, vaikka hänen varsinainen seuransa olikin Vantaan
Jukara.
Nimen keksiminen on aina sekä
mukavaa että vaativaa. Tällä kertaa avuksi tuli Yuriko,
japaninkielen professori Berliinin yliopistosta. Hän on toiminut usein
tulkkina Endo Sensein leireillä Euroopassa. Yuriko ehdotti nimiä
'Akari' ja 'Akebono'. Akari tarkoittaa 'sisäistä valoa', sellaista
jota ei silmällä pysty havaitsemaan. Akebono tarkoittaa 'aamusarastusta'.
Akari kuulosti mielestäni heti kotoiselta ja tutulta, ja sen merkitys
viehätti minua. Akari oli myös sopivan lyhyt ja helppo lausua
suomalaisille.
Seura rekisteröitiin kesällä
ja sen jälkeen anottiin harjoitusaikoja Tikkurilan urheilutalolta.
Urheilutalon kesän ajat oli jo jaettu (virallinen hakuaika olisi ollut
helmikuussa), mutta onnistuimme kutenkin saamaan neljä harjoitusaikaa.
Viralliset avajaiset pidettiin lauantaina 30.11.1998, ja harjoittelijoita
oli mukana noin kaksikymmentä.
Viralliset Akarin avajaiset
Tammikuussa 1999 oli ensimmäisen
peruskurssin vuoro. Peruskursseja on sen jälkeen järjestetty
aina elo-syyskuussa ja tammikuussa. Akari on kasvanut tasaisesti ja tällä
hetkellä seurassa on lähes 100 jäsentä, joista yli 20 on
junioreita. Aikuisten ikäjakauma on 14 - 60 vuotta. Harjoitusaikojen
määrä on kasvanut ja elokuusta 2001 lähtien niitä
on ollut joka päivälle. Tästä saamme kiittää Vantaan
kaupungin liikuntatoimiston mukavaa ja auttavaa henkilökuntaa. Seuramme
toiminta on aktiivista ja ilmapiiri iloinen. Tervetuloa harjoittelemaan!
-- Miranda Saarentaus
|
